15.6.2009 Konkurssi ei ole rikos Konkurssipesien hoidossa tulee usein eteen tilanne, jossa konkurssivelallinen luulee automaattisesti syyllistyneensä konkurssin yhteydessä rikokseen tai vähintään velallinen odottaa konkurssista seuraavan vahingonkorvausvelvollisuuden tai jotain muuta epämiellyttävää. Näillä olettamuksilla ei useinkaan ole yhteyttä tosiasioihin. Konkurssiyrittäjä ei suinkaan ole rikollinen. Valtaosa konkursseista johtuu yrityksen ulkoisista tekijöistä, kuten suhdanteista. Kun alihankintayrityksen tärkein asiakas ajautuu vaikeuksiin, loppuvat työt samalla myös alihankkijoilta. Nykyisessä taantumassa tämä on lähes jokapäiväinen ilmiö. Yrityksen tuotteet, taseet ja organisaatio voivat olla vaikka kuinka hyvässä kunnossa, mutta mikään ei auta, jos tilaukset yksinkertaisesti loppuvat.

Mikään yritys ei kauan pysy pystyssä, jos kassavirta loppuu. Finnvera Oyj:ssä on kehitetty tähän hätään ns. suhdannelaina, jota tietojen mukaan on jo kohtuullisesti käytetty. Tuote on hyvä, koska siihen liittyy yrityksen päärahoittajalta saatava kirjallinen suostumus lisärahoituksesta tai yrityksen rahoituksen vakauttamisesta vähintään vuodeksi. Vakauttamisella tarkoitetaan lyhennysten lykkäyksiä, laina-ajan pidennyksiä tai koronalennuksia.

Konkursseihin liittyvät rikosseuraamukset ja vahingonkorvausvastuut ovat usein seurausta siitä, että yrityksen konkurssiin jättämistä pitkitetään. Varsinkin pk-yrittäjät, jotka ovat omalla työllään luoneet yrityksensä, ovat taloudellisten vaikeuksien kohdatessa usein turhankin sitkeitä. Yritystoiminnan lopettamista konkurssin kautta pitkitetään yllättävän usein kaikin mahdollisin keinoin. Konkurssin alettua moni yrittäjä onkin todennut, että tämä olisi täytynyt tehdä ajat sitten. Yrittäjän kuukausia kestäneet paineet hellittävät eikä enää tarvitse selitellä velkojille, koska pesänhoitaja hoitaa kaikki asiat.

Vaikka yritys näyttäisi päätyvän varmuudella konkurssiin, on yrittäjän kuitenkin syytä huolehtia yrityksen kirjanpidon ylläpitämisestä ja muutoinkin välttää turhan kevytmielistä suhtautumista yrityksen velvoitteisiin. Esimerkiksi kirjanpidon laiminlyöminen siten, että teko vaikeuttaa oikean ja riittävän kuvan saamista yrityksen toiminnan tuloksesta tai taloudellisesta asemasta on kirjanpitorikoksena rangaistava teko. Toisaalta maksukyvyttömyyden olennainen pahentaminen velkojien kannalta vahingollisilla ja elinkeinoelämän toiminnan kannalta ei-hyväksyttävillä tavoilla saattaa johtaa syytteeseen velallisen epärehellisyydestä. Näin ollen asioiden hoitamista ei ole järkevää ”jättää sikseen”, vaikka tilanne vaikuttaisikin epätoivoiselta.

Konkurssiin liittyvistä rikoksista helpoimmin täyttyykin velallisen epärehellisyyttä koskeva säännös. Lainkohdassa tarkoitettu teko saattaa käytännössä ilmetä monella tavalla. Henkilö, jolla on määräysvalta yhtiössä, voi käyttää yrityksen varallisuutta omaksi hyväkseen tai siirtää sen varoja omaan varallisuuspiiriinsä tai sukulaisilleen. Teko voidaan toteuttaa esimerkiksi laittomana voitonjakona, ylisuurina palkkoina tai erilaisina palkkioina, jotka ilmenevät sittemmin pesäluettelosta. Jos kyse on puolestaan ohimyynnistä tai rahan nostamisesta yrityksen kassasta yksityiskäyttöön vääränsisältöisillä kuiteilla, kyse voi olla myös velallisen petoksesta. Tavallista on sekin, että yrityksen kirjanpitoon kirjataan omistajan yksityiskuluja tai omistaja jättää tilittämättä yritykselle kuuluvia tuloja. Tosiasiallisesti kyseessä on yrityksen varojen luovuttaminen omistajalle ja sen taloudellisen aseman heikentämisestä omistajan hyödyksi.

Konkurssiin hakeutumisen pitkittämiseen liittyy usein myös häpeä, jota konkurssivelallinen tuntee epäonnistuttuaan liiketoimissa. Tosin 1990-luvun laman jälkeen konkurssiyrittäjiinkin alettiin suhtautua eri tavalla. Ymmärrettiin, ettei konkurssi suinkaan aina ole yrittäjän vika. Konkurssiyrittäjän onkin syytä verrata itseään työntekijään. Konkurssin yhteydessä irtisanottu työntekijä ei menetä osaamiskykyään, kuten ei menetä yrittäjäkään. Monesti konkurssin tehneellä yrittäjällä on vuosien kokemus yritysriskeistä. Kokemuksestaan oppinut henkilö voi paneutua uuteen yrittämiseen entistä valmiimpana.

Pekka Paldanius
asianajaja, Tampere

ASIANAJOTOIMISTO PALDANIUS & MÄKELÄ OY
Hämeenkatu 15 B, 33100 Tampere

puh. (03) 3123 5100
fax (03) 3123 5121

sähköposti toimisto@paldanius-makela.fi
sekä etunimi.sukunimi@paldanius-makela.fi